Hei ja tevertuloa uuden LC:ni pariin :) Edellinen loppui siihen, etten jaksanut kuutta lasta, ei negatiiviseen kommenttiin. Nyt en hanki niin monta lasta. Tämän jälkeen en pitkään aikaan julkaise uusia tarinoita, lupaan sen. Toivottavasti Hillin perheen elämän seuraaminen on mukavaa :)
Adele Hill on kantaäitimme tässä LC:ssä. Jos mietit mitä hän katselee, niin vastaan näin. Hän katselee vihreää, ihanan houkuttelevan näköistä omenaa jonka haluaisi napata tuosta vihoviimeisestä puusta, mutta kompastuu juuriin aina kun on saamassa sen. Eikä hänellä ole muuta ruokaa! Voivatko asiat huonommin olla! Lisäksi Adele ei omista taloa. Hän joutui äsken hyppäämään lentokoneesta laskuvarjon avulla, kun oli matkalla Espanjaan ja päätyi jonnekin ihme tuppukylään. Tänne hän kai jäisi, rahat kun eivät riittäisi lentolippuun.
Onneksi elämä hymyili Adelelle edes hieman. Puun vieressä oli tuo kammotavan näköinen mökki, mutta jos hän ei haluisi nukkua ulkona pimeän ja kylmän taivaan alla, niin hänen olisi nukuttava tuossa mökissä. Vaikka tuskin mökissäkään niin lämmin olisi.
Adelen pyynnöstä näytämme myös sen puun. Luulisi ettei tuollaisessa puussa kasva omenoita, mutta jostain siihen on yksi putkahtanut ja sen Adele haluaisi enemmän kuin mitään muuta.
Tontin reunalta löytyi jonkun retkeilijän hylkäämä reppu. Repussa oli patonkia ja kamera. Patonki maistui aivan kamalalle, ja kamera oli rikki. Ainut mikä voisi nyt piristää Adelea, oli mennä katsomaan eläimiä luonnonpuistoon. Jos tässä kylässä sellainen edes olisi..
Sellaisen hän löysi lopulta, tunnin etsinnän jälkeen. Puisto oli todella kaunis, ja Adelelle selvisi että hän oli Veronalassa. Siinä penkillä hän istuskeli kauan, yrittäen bongata eläimiä. Jos se kamera vain olisi toiminut, olisi Adele voinut ottaa luontokuvan, ja voittaa luontokuvakilpailun pääpotin jolloin olisi voinut ostaa lentolipun. No, ehkä se ei olisi kuitenkaan ollut niin todennäköistä.
Penkille Adelen viereen istahti jonkin ajan kulttua tämä nuori mies, joka esittäytyi Vikiksi. Mies taisi olla erittäin puhelias. Adela harmitti, kun hän ei ollut päässyt espanjaan. Siellä olisi varmasti ollut komeampia miehiä!
Pian kuitenkin selvisi että mies ppiti myös kovasti luonnosta. Ja ihme kyllä, hänkin oli samassa koneessa jossa Adele oli ollut. "Oikeastaan olen seurannut sinua. Etsiskelin onneani lentokoneesta, ja näin ettälastia jouduttiin keventämään ihmiselle. Hyppäsin perään mutta tuuli lennätti minut laskuvarjoineni jonnekkin pellolle, ja se oli tämä Veronala" kertoi mies onnekkaasta sattumasta Adelelle, joka ei ollut varma pitäisikö tuollaisesta miehestä!
He kuitenkin löysivät lisää yhtäilyyksiä toisistaan, ja Adele päätyi lopelta halaaman Vikiä. "Että harmittaa! Olisin niin kovasti halunnut Espanjaan, enkä ehkä ikinä pääse täältä pois.." hän kertoi itkuisena.
Luonnonpuiston romanttisessa ympäristössä asiat etenivät nopeasti!
Koska Viki ja Adele olivat ystävystyneet, kutsui Adele Vikin jatkoille seuraavana päivänä. Pari tanssi hitaita pihalla, vaikka sääukko oli varoittanut raekuurosta.
Ja koska Vikillä ei ollut kotia, eikä Adele tahtonut kultansa joutuvan nukkumaan taivasalla, pääsi Viki asumaan Adelen hellään huomaan. Voi kuinka suloista.
Pian he joutuivat katumaan ulkona viivyttelemistä. Siinä raekuuron alla molempi mietti, olivatko he sittenkin edenneet liian nopeasti.
Raesaden päätyttyä iski Adele Vikille peruukin pähään, sillä tuolla kauhealla kampauksella ei tähän taloon kyllä tultaisi. Viki oli saanut lompakkonsa mukaan, joten hänen avulla taloon rakenettiin makuuhuone ja keittiö. Nyt talo oli lämmin ja mukava asua.
Makuuhuonetta kokeiltiin heti ensimmäisenä. Viki ja Adele olivat kovin huolimattomia, sillä he unohtivat käyttää ehkäisyä. Adelehan oli vasta 19 ja Viki 18..
Mutta kävi niin kuin kävi. Raskaustesteissä käyneelle Adelelle selvisi totuus. Hänen sisällään kasvoi uusi elämä. Tämän asian vuoksi pari kiirehti kihloihin.
Hääkakkua leikkattiin samana iltana. Vieraita ei ollut tullut, sillä kumpikaan ei tuntenut Veronalasta ketään. Kummankin ystävät olivat jääneet lentokoneeseen. Adele leikkasi palasen.
Viki voisi opetella syömään itse. Vaikka onhan tuo söpö kuva.
Pari söi aivan rauhassa, ja jutteli samalla tulevasta lapsestaan. Nimestä, tilatako lastenhoitaja,kuka vaihtaisi vaipat. Kaikkea mitä vanhemmat nyt juttelevatkaan.
Kauaa ei saatu olla rauhassa. Taloon tunki väkipakolla tuo Romeo Monttupuu, joka otti palan hääkakkua ja kommentoi oikein kunnolla Vikin ja Adelen ensimmäiseen pelehtimiseen, ja tulevaan vauvaan. Voi ei.
Romeo saatiin lähtemään, ja odottava äiti meni nukkumaan. Viki vastasi puhelimeen, jossa joku outo mies tiedusteli Adelea. "Hän ei ole kotona!" Viki valehteli hädissään.
Sudetkin alkoivat ahdistella Hillin perhettä.
Adele nukkui huoneessaan tietämättömänä tästä kaikesta. Odottaen vain tulevan vauvan syntymää.
Hääkakku taas oli pöydällä, ja keittiö hiljainen. Tarina jatkuu..
Toivottavasti oli mieluista luettavaa. Ensi osassa ainakin syntyy vauva ja sen seurauksia on odotettavissa. Lisäksi muutamia asioita Adelen menneisyydestä selviää. Kommentointi on mitä toivottavampaa :)
